Otin ja heittäydyin.

Kaikki alkoi siitä, kun kävin viimeisimmän kerran Työvoimatoimistossa. Siellä täti-ihminen jonka kanssa asioin totesi ykskantaan, ettei mun opintokombinaatiolla ole mitään mahdollisuutta työllistyä ilman palkkatukea. Ensin lähinnä nauratti tädin asenne, mutta salaa myös korpesi oikein tosissaan. Ei sentään niin huonoa ettei jotain hyvääkin: täti lykkäsi käteeni paperinpalan, jossa ilmoitettiin freelance-kääntäjän työpaikasta, joka kuitenkin vaatisi toiminimen. Jäin miettimään asiaa.

Iltaa kohden ja seuraavana päivänä suunnitelma alkoi hahmottua. Mitä menetettävää mulla ylipäänsä oli? Työttömän peruspäiväraha? Eipä sitä hirveästi kuukausittain tule, eikä se jatku loputtomiin. Olin tehnyt tämän ja parin aiemman vuoden aikana muutaman pitemmän käännöksen ja kielentarkastustyön, joten tiesin osaavani homman. Töistä oli vieläpä tullut oikein positiivista palautettakin, joten tiesin myös osaavani homman hyvin. Oli yleinen taloudellinen tilanne mikä tahansa, yliopistolta pakkaavat ihmiset valmistumaan, ja ainakin osa esim. teknillisestä tiedekunnasta valmistuvista tekee englanninkielisen diplomityön, jonka kieliasu pitää tarkastuttaa. Mikäpä mua siis estäisi?

Otin asioista selvää. Selasin Verohallinnon, Patentti- ja rekisterihallituksen, Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän ja vaikka minkä sivuja, kävin verotoimistossa äärimmäisen avuliaan ja mukavan virkailijan puheilla ja aloin miettimään toiminimeä. Nyt paperit on melko pitkälle täytetty, samaiselle virkailijalle varattu aika huomisaamuksi, yhdenkertainen kirjanpito aloitettu, laskupohjia suunniteltu, nettisivuja pohdittu, ja tehty suunnilleen miljoona muutakin asiaa. Ensimmäinen työkeikkakin on jo tehty, kun osoittautui, että tarvitsen toiminimen saadakseni palkkion ulos firman byrokratiasta.

Vielä on hirvittävä määrä yksityiskohtia mietittävänä, mutta ehkä jo huomenna, tai viimeistään ensi viikolla, mulla on oma Y-tunnus. Sitten voin hakea sitä avointa freelance-kääntäjän paikkaa, ja jossain vaiheessa ensi viikkoa varmasti myös tehdä ilmoituksia yliopiston ilmoitustauluja varten. Ensimmäinen virallinen asiakas oli äärimmäisen tyytyväinen työn laatuun ja lupasi levittää sanaa tuttujensa keskuudessa, joilla saattaisi myös olla diplomityön kielentarkastuksen tarvetta. Kävi miten kävi, onnistuminen on nyt pitkälti itsestäni kiinni, ja se tuntuu vapauttavalta.

Ehkä onnellisin olen kuitenkin siitä, että pääsen ainakin joksikin aikaa eroon sekä Työvoimatoimistosta että Kelasta. Kohta en ole enää työtön työnhakija, vaan yrittäjä.