Elokuu alkaa jo pikkuhiljaa tuntua syksyltä. Kesä on ollut varsin mukava, mutta sitä on myös varjostanut työttömyys ja sitä kautta rahattomuus. Kaikki festarit jäivät välistä sekä huonon musiikkitarjonnan että edellä mainitusta johtuneen säästölinjan vuoksi, mutta pyörähdimme sentään Espoossa Ropeconissa, jossa Leke oli töissä ja minä lähinnä kipittelin puheohjelmasta toiseen. Reissu oli kaikin puolin oikein onnistunut ja kiva, joten toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene yhtä pitkää aikaa kuin mitä edellisestä oli. (Kaapin pohjalta löytyi vuoden 2001 Ropecon-paita, enkä ole lainkaan varma olenko käynyt sen jälkeen kertaakaan ennen tätä vuotta.) Ehkä ensi kerralla voisi jopa panostaa asustukseen, nyt kun mentiin ihan normilinjalla.

Viimeisen kuukauden sisään mahtui myös kaksi pientä työkeikkaa, joista toinen oli käännös ja toinen kielentarkastus. Näistä rohkaistuneena (ja liittyen yhteen mahdollisuuteen josta ei nyt tässä vielä enempää) mietin muutoksen tuulia ja toivon, että tällä kertaa niistä tulisi jotain muutakin kuin haaveita, joita ei juuri nyt ole mahdollista toteuttaa.

Viime aikoina on usein ollut samanlainen fiilis kuin reilut kaksi vuotta sitten. Tarve päästä eteenpäin, lyödä uusi virstanpylväs maahan. Ehkä se hetki on jo ihan kulman takana, tai sitten siihen menee vielä pitkään. Kärsivällisyyteni vaan tuntuu olevan lopuillaan.