Olo on viime aikoina ollut jotenkin painostava. En jaksa mennä yksityiskohtiin sen kummemmin, mutta sanottakoon sen verran, että pään sisällä on liian monta toistensa kanssa ristiriidassa olevaa ajatusta, tuntemusta ja odotusta sekä itseäni että muita kohtaan jotta voisin olla tyytyväinen tilanteeseen. Niinpä ei auta muu kuin yrittää tehdä parannus, sekä aikaansaannosten että odotusten suhteen, ja katsoa josko tilanteen saisi siten haltuun. Haltuun se on joka tapauksessa ennen pitkää saatava, sillä nykytilanne on aika kestämätön.
Tarkennettakoon sen verran, että tyytymättömyyteni liittyy pääosin täysin itseni sisäisiin asioihin, jotka tuskin edes heijastuvat isommin ulos. Ei tarvitse huolestua, tai no, ainakaan muiden kuin mun. Totuus on, ettei kaikkien tarvitse pitää Emmasta, mutta Emman kyllä täytyy. Ei tässä muuten ole mitään mieltä.
