Kämppä on koristeltu, osin hieman koomisestikin, ja joulu on jo ovella. Tai no ei ole, onneksi, koska kaikki paitsi kaksi lahjaa on ostamatta ja enimmäkseen vieläpä miettimättäkin. Ihan hiukkasen on ollut työttömyysmasennusta ilmassa, mutta yritän korvata sitä kotihengetär-meiningillä. Tai jollain. Kirjahyllyn vois järjestää uudelleen, kirjakasa lattialla kun tuntuu vain kasvavan. Pipareita vois leipoa. Tosin se on kivempaa Leken kanssa, mutta kuitenkin. Kuntosalilla vois käydä pitkästä aikaa, yläselkä-hartia-alue kun huutaa hoosiannaa eikä siihen oikein mikään muukaan auta. Ai, ja sitä yhtä avointa työpaikkaa vois hakea. Ei sillä että sitä saisin, mutta jos ei pelaa, ei voi voittaa. Ja masokismi pukee mua. Tai jotain.
Yritän elvyttää lukuharrastusta, kun kerrankin on aikaa. En meinaa aamuisin päästä sängystä ylös, mutta siihen voisi auttaa ajatus päivien täyttämisestä jollain “mielekkäällä”. Lukeminen avartaa, ja silleesti. En oikein jaksa ihmisten seuraa isoissa annoksissa, mutta satunnaiset sosiaaliset hetket on olleet ihan mukavia. Toisaalta alan tottumaan päivittäiseen yksinoloon siinä määrin, että se tuntuu mukavammalta kuin moni muu asia. En vieläkään tiedä mitä tehdä ensi viikonlopun suhteen, mutta ajatus jäämisestä yksin kotiin ei tunnu enää niinkään marttyyriudelta vaan lähinnä tervehenkiseltä valinnalta. Koska mun ei muuten ole ollenkaan pakko mitään just nyt. Vielä jos oppisin olemaan tuntematta syyllisyyttä siitä, olisi asiat aika hyvin.
