Perjantaille on varattu pöytä Zakuskasta tarkoituksena joko juhlia uutta työpaikkaa tai sitten nostaa malja epäonnistumiselle ja siitä selviämiselle. Joka tapauksessa elämä jatkuu, kävi miten kävi. Tänään käytiin Amnesty-infossa, josta tarttui mukaan halu lähteä vakavissaan mukaan paikallistoimintaan, nyt kun oma roolini Harharyhmässä on pienenemässä melko huomattavasti. Emman siis saa pois yhdistystoiminnasta, muttei yhdistystoimintaa Emmasta, vaikka Amnesty onkin järjestö eikä yhdistys… Ylipäänsä on viime aikoina ollut sellainen fiilis, että elämää pitää vähän tuulettaa, ja hakea sitä kautta inspiraatiota omaan olemiseensa.

(Jestas sentään, että haluan sen työpaikan. Tajuan kyllä, että sen eteen on nyt kaikki tehty, ja lopputulosta ei voi muuta kuin odottaa, mutta en voi mitään sille, että ajatus on jatkuvasti vallitsevana mielessä.)

Meinasin tuossa välillä jo vähän masentua työttömyyteen, mutta nyt tuntuu siltä että jalat kantavat taas eteenpäin. Saa nähdä miltä tuntuu perjantaina jos tilanne ei kehity toivomallani tavalla, mutta luotan joka tapauksessa siihen, että periksi ei anneta.