Nyt jää kuvat pois ainakin toistaiseksi, kun en enää viitsi laittaa enempää tavaraa yliopiston serverille (tunnukseni vanhenevat ihan kohta), ja toiseen kotisivuserveriin en tällä hetkellä pääse käsiksi salasanaongelman vuoksi. Näin ollen on tyydyttävä sanalliseen selontekoon.

Elikä perjantaina läksimme ajelemaan kohti Seinäjokea Tommin ja Sannan kyydissä. Matka meni mukavasti musiikkia kuunnellessa ja jutellessa, ja perille päästiin pikemmin kuin luulinkaan. T&S jättivät meidät Marttilan koululle, jonne jätimme suurimman osan kamoista. Sitten nappasimme festaribussin ja lähdimme alueelle. Perjantaina esiintyi suurin osa mua kiinnostavista bändeistä, joten illasta tuli varsin seisomapitoinen. Leken suunnatessa katsomaan Coheed and Cambriaa, minä menin katsastamaan Jenni Vartiaista, jonka keikka olikin todella hyvä. Hienosti se laulaa, ei siitä mihinkään pääse. Leken kanssa menimme yhdessä katsomaan Von Hertzen Brothersia, joka veti niin mahtavan keikan edellisvuoden Ankkarockissa, että odotukset olivat todella korkealla. Keikka osoittautui valitettavasti hienoiseksi pettymykseksi, sillä jotenkin lavalla ei vain ollut yhtä hyvä meininki kuin edellisellä kerralla. Niinpä lähdimme kesken pois jotta ehtisimme näkemään edes vilauksen Linkin Parkista ennen kuin Saran keikka alkoi. Linkin Park soitti lähinnä hitaita biisejä meidän osuessamme paikalle, joten ei sekään oikein jaksanut innostaa, ja niinpä päädyimme kuulemaan Saran keikan miltei kokonaisuudessaan. Ja hemmetin hyvä keikka olikin! Jätkillä oli ihan loistavan rento meininki lavalla, joka tarttui myös yleisöön. Ainoa puute oli Seuraa-biisi, jota en ole kuullut livenä sitten ensimmäisen Sara-keikkani vuosia sitten, mutta todella hyvä setti joka tapauksessa. Jälkeenpäin jalkani olivat niin kertakaikkisen kipeät, ettei jaksettu enää odottaa CMX:ää, vaan läksittiin takaisin majapaikalle. Jossain vaiheessa perjantaita kärsittiin sadekuuroista, mutta onneksi kaikki kuuntelemani keikat Linkin Park -lyhäriä lukuun ottamatta soitettiin teltoissa, joten sateessa seistiin vain se aika joka meni syödessä.

Nukuin yön todella huonosti luokkahuoneen kylmyydestä kai pääosin johtuen, joten lauantaina olin jo valmiiksi väsynyt. Raahauduimme festarialueelle melko pian sen aukeamisen jälkeen tutustuttuamme ensin Seinäjoen keskustaan (kesän ensimmäiset kirsikat, nam!). Ensimmäiseksi kävimme vilkaisemassa ennestään tuntemattoman Umbran keikkaa, mikä ei kuitenkaan ollut ihan meille. T&S viesteilivät meitä katsomaan Pauli Hanhiniemeä & Hehkumoa, joten suuntasimme sinne, ja keikka olikin ihan kivaa kuunneltavaa, vaikkei varsinaisesti ihan mun tyyppistä musiikkia olekaan. Siitä jatkoimme kuuntelemaan varsin eksentristä Karoshi Loversia, jonka jälkeen Leke kävi katsomassa YUP:n keikan mun istuskellessa nurtsilla rauhoittelemassa väsyneitä jalkoja. Keikan jälkeen havaitsimme, että Serj Tankianin keikkaan oli vielä pari kolme tuntia aikaa, eikä yksikään välissä soittava yhtye kiinnostanut, joten nappasimme festaribussin ja suuntasimme kaupungille syömään. Palasimme takaisin hyvissä ajoin ennen keikkaa, ja päädyimmekin T&S:n kanssa hyville paikoille aika eteen. Keikka oli varsin hyvä vaikkemme olleetkaan juuri kuulleet Tankiania aiemmin. Miehen lavakarisma oli melkoinen, mutta n. puolivälissä en kertakaikkiaan enää jaksanut seistä, joten päädyimme lavan sivustan nurmikolle istumaan keikan loppuun asti. Yllättäen paikat osoittautuivat erinomaisiksi keikan jälkeisen todella mahtavan ilotulituksen kannalta, se kun oli melkein suoraan yläpuolellamme. Eläköön 30. Provinssirock!

Yö majapaikassa sujui edellistä paremmin, mutta festarivero alkoi jo tuntua kipeissä raajoissa. Lojuimme koulun kolmoskerroksesta löytyneillä sohvilla siihen asti, että T&S tulivat noutamaan meitä, pakkasimme kamamme autoon ja ajoimme festaripaikan läheisyyteen. Tapasimme festarialueella tuttuja, mm. Fannin seurueineen ja Leken lapsuuskaverin Peten vaimoinensa. Sunnuntain bändianti jäi aika vähäiseksi: kuunneltiin Kometaa muutaman biisin verran, samoin Paramorea, joka veti niin käsittämättömän yleisömäärän, ettei telttaan meinannut mahtua millään. Foo Fightersia varten menimme varaamaan paikkoja jo puolitoista tuntia ennen keikan alkua, ja niin kovasti kuin olinkin keikkaa odottanut, ei se oikein vakuuttanut. Ensimmäiset kolme biisiä olivat lähinnä yleisön laulattamista, ja lisäksi keikkaan tungettiin ylipitkiä kitara- ja rumpusooloja, jotka jättivät ainakin allekirjoittaneen kylmäksi. No, soitti ne välillä ihan hyvinkin, mutta jossain vaiheessa alkoi tympiä siinä määrin että lähdimme hyviltä paikoilta kuuntelemaan lopun keikasta istualtaan. Tämä osoittautui ihan hyväksi päätökseksi siinäkin mielessä, että keikka venyi yli 20 minuuttia yliajalle, enkä varmaan olisi jaksanut seistä enää siinä vaiheessa niin pitkään. Tuskin vaivaudun toista kertaa FF:ia kuuntelemaan livenä, mutta levyltä pojat rokkaa edelleen.

Selvittyämme festarialueelta ulos kävelimme autolle ja ajoimme Alajärvelle Tommin lapsuuskotiin, jossa nukuimme yön ja jatkoimme matkaa aamulla. Maanantai meni mun osalta melkein kokonaan nukkuessa, olin vain niin kertakaikkisen lopussa. Edelleen jalkapohjat on aika väsyneet, mutta muuten olotila alkaa lähestyä normaalia. Kaiken kaikkiaan ihan mainio festarikeikka, vaikkei kaikki ennakkosuosikit osoittautuneetkaan odotusten veroisiksi. Seuraavaksi Qstockiin, josta onneksi pääsee yöllä kotiin nukkumaan!