Tänään on jotenkin määrittelemätön olo. Jouduin taas vaihteeksi vastaamaan gradua koskeviin kysymyksiin työkaverin palatessa lomilta, ja yhdessä vaiheessa päivää silmäni osuivat vahingossa joskus huhtikuussa kirjoitettuun entryyn, jossa vannoin yrittäväni parhaani jotta gradun eka versio olisi valmis toukokuun loppuun mennessä. Eihän se ollut, edes lähellä. Ei ole vieläkään, yli kuukautta “deadlinen” jälkeen. Gradun lisäksi eräs toinen suhteellisen laajamittainen projekti pukkaa päälle ja aiheuttaa ylimääräistä ahdistusta. Lupauduin siihen vuosi sitten, jolloin tämä kesä näytti vielä kovasti erilaiselta, ja nyt on liian myöhäistä sanoa etten jaksa enkä halua. Vielä vähemmän haluan pettää kavereiden odotukset, joten oman osuuteni aion kyllä hoitaa kunnialla, tuntui miltä tuntui. Ehkä opin tästä jotain.

Välillä tuntuu, että tämä kevät ja kesäkin on pettymyksiä täynnä, vaikkei se ole totta. Mahtuu elämään paljon hyviä ja onnistuneitakin asioita, mutta silti oma saamattomuus masentaa, ja väkisillä myös heijastuu kaikkeen muuhun. Työpäivien jälkeen olen niin väsynyt, ettei aivotoiminta yksinkertaisesti riitä mihinkään luovaan tai keskittymistä vaativaan, ja viikonloput täyttyvät yksitellen kaikesta muusta kuin eteenpäin vievistä jutuista. Tekisi mieleni heittäytyä erakoksi ja sulkea ovet ja ikkunat. Selvittää, kuka tätä hommaa oikein johtaa, ja minne ollaan menossa.

Pitäisi aloittaa pienistä asioista ja saavutuksista, ja pala palalta rakentaa oma hyvä olo.

Tajusin muutama päivä sitten, että ensi tammikuussa täytän 27. Se on jotenkin paljon isompi luku kuin 26, tai siltä ainakin tuntuu. Ensi keväälle on luvassa jo kahdet ystäväpariskuntien häät, ja ainakin yksi pariskunta lähipiirissä on vastikään päättänyt jättää ehkäisyn pois. Yksi rakas ystävä valmistui tänä kesänä maisteriksi. Virstanpylväitä, kaikki. Merkkejä maastossa. Tapoja jäsentää ihmiselämä pienempiin kokonaisuuksiin. Olen hyvin harvoin kateellinen kenellekään, mutta viime aikoina… En tiedä. Haluan lyödä oman paaluni maahan, ja tietää saavuttaneeni jotain. Edellisestä kerrasta on kulunut aivan liikaa aikaa.