Tänään on saanut hakata päätä seinään oikein kunnolla.
Kaikki juontaa juurensa kohtalokkaaseen päätökseen hankkia tuliterä pelikone itselleni valmistujaislahjaksi. Hune oli kulta ja auttoi osien valitsemisessa ja tilaamisessa, ja Serv-It hoiti lopun: koneen osat saapuivat ja masiina itsessään kasattiin ennätysajassa, ja sain upean, virtaviivaisen rakkaimpani kotiin nopeammin kuin olisin voinut kuvitellakaan. Ensimmäiset kaksi viikkoa kone toimi kuin unelma, ja pelasin sinä aikana kauan himoitsemani Neverwinter Nights 2:n ja sen lisäosan Mask of the Betrayerin läpi, enkä juuri muuta tehnytkään. Päivä peliurakan valmistumisen jälkeen kone kaatui ensimmäistä kertaa, ja ilmoitti ettei saanut yhteyttä kovalevyyn.
Niinpä se vietiin huoltoon (kahden vuoden takuu sisältyi koneen kokoamishintaan), jossa vaikutti siltä, että jossain piuhassa oli kosketushäiriö, joka korjautui nopeasti. Kone takaisin kotiin, ja seuraavana päivänä näytölle napsahtaa kammottu blue screen of death ja kone buuttaa kertoakseen mulle ettei kovalevyyn saada yhteyttä. Kone huoltoon, jossa samainen piuha vaihdetaan uuteen. Tunteja koneen kotiintuonnin jälkeen BSoD uusii, kone buuttaa, ei saa yhteyttä kovalevyyn. Kone huoltoon, tilataan uusi emolevy, asennetaan se, saan koneen kotiin. N. viisi tuntia myöhemmin BSoD -> buuttaus -> ei yhteyttä kovalevyyn. Alan olla epätoivoinen. Kone huoltoon, siihen asennetaan uusi kovalevy, ja tänään sain koneen taas kerran kotiin. (Kaikkea tätä vaikeutti tietenkin se, ettei meillä ole autoa. Leken isä kuskasi meitä useimmiten, ja välillä myös Minna ja Hune, ja kertaalleen myös Henri.)
Tänään iltapäivällä sain Henriltä kyydin kotiin oltuani Raahessa reilun vuorokauden vierailulla tapaamassa toki muutakin perhettä, mutta erityisesti viimeisillään raskaana olevaa siskoani. Leke oli ollut kultainen ja hakenut tietokoneeni tältä viimeisimmältä huoltoreissulta, jonka jäljiltä olivat kyllä asentaneet käyttöjärjestelmän koneeseen, mutta väärällä kielellä - minä kun suosin englantia tietokoneasioissa. Mulla meinasi palaa päre jo siinä vaiheessa, kun pikainen puhelinkonsultointi ei tuottanut toivottua tulosta, enkä saanut omin voimin asennettua käyttistä uusiksi toisella kielellä. (Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä ei tällä kertaa ollut mun kyvyttömyys, vaan se, että USB-portissa oleva näppis ei toiminut ennen Windowsin käynnistymistä, mikä korjattiin laittamalla piuhan päähän pala ja liittämällä se näppisporttiin.) Ei väärässä käyttiskielessä yksittäisenä ongelmana olisi ollut mitään, mutta kun se tuli kaiken muun päälle, niin se osoittautui ns. viimeiseksi pisaraksi. Niinpä suksin pois koneen ääreltä epätoivon valtaamana, missä vaiheessa Leke fiksuna miehenä soitti kaverille, joka oikeasti osasi auttaa. Käyttöjärjestelmä asennettiin uusiksi, mutta sitten uusavuttomuus valtasi meidät molemmat: netti ei toiminut vaikka mitä yritettiin, ja kaikkien ohjelmaikkunoiden siirtäminen näytöllä tapahtui omituisen nykivästi…
Vikaa yritettiin etsiä pitkään, ärräpäitä lenteli suhteellisen tiuhaan ja lopulta päädyimme asentamaan käyttöjärjestelmän vielä kertaalleen uusiksi ennen kuin antaisimme periksi ja veisimme koneen uudelleen huoltoon. No, asennus ja kovalevyn formatointi vei muutaman tunnin, jonka jälkeen kävi ilmeiseksi, että ongelmat olivat edelleen läsnä. Leke taisi siinä vaiheessa viimein antaa periksi, mutta minä jäin vielä puoliturtuneessa tilassa räveltämään koneen äärelle. Välillä kävin läppärillä netissä kaivelemassa edes jotain mahdollista osviittaa siihen, miksi kone ei toimi niin kuin pitäisi, kunnes jossain vaiheessa väsyneissä aivoissani alkoi raksuttamaan: kun sain koneen ensimmäisen kerran kotiin, oli siihen asennettu monta sellaista ohjelmaa, joista en tiennyt oikeastaan mitään. Hmm, voisiko olla, että käyttöjärjestelmän asentamisen jälkeen pitää tehdä vielä jotain, jotta kone toimisi? Esimerkiksi vaikka asentaa ajureita? Otin asian puheeksi Leken kanssa, ja jo vain homma alkoi toimimaan. Asensin kaikki mahdolliset ajurit koneen osien mukana tulleilta levyiltä, ja kas: netti alkoi toimimaan eivätkä ohjelmaikkunat enää nykineet. Kaiken sen hampaiden kiristelyn jälkeen ratkaisu oli niin yksinkertainen, että tunsin itseni täydeksi ääliöksi. Vaan toisaalta, helvetistäkö minä tietäisin miten kone saadaan pelkän käyttisasennuksen jälkeen toimimaan? En ole tehnyt sitä koskaan aiemmin, ja Serv-Itin ystävälliset ja asiantuntevat työntekijät varmaan olettivat, että jos tyyppi tilaa itselleen räätälöidyn koneen osat, osaa se varmaan ottaa masiinan käyttöönkin ilman että sille tarvitsee selittää asioita kuin aloittelijalle. Valitettavasti tämä ei vain tällä kertaa pitänyt paikkaansa.
Kello on nyt jo yli yksi yöllä, mutta minä siirtelen edelleen tiedostoja läppäriltä uudelle koneelle. Olen viettänyt koko illan asennellen erilaisia ohjelmia, täysin ilman mitään ongelmia. Fiilis alkaa olla varovaisen toiveikas sen suhteen, että konetta vaivannut alkuperäinen vika on ehkä viimein korjaantunut kovalevyn vaihdolla. Ja hei, ensi kerralla osaan asentaa käyttöjärjestelmän ihan itse, sekä tajuan asentaa ajurit heti käyttiksen asentamisen jälkeen. Joka päivä oppii jotain uutta…
